Edellisen päivän hankalan ja terävän aallokon jälkeen tiistaiaamu valkeni tyynenä ja aurinkoisena. Aamuhuollon jälkeen pääsimme merelle klo 9 aikaan. Putputimme moottorilla eteenpäin ja seurasimme tuulen kehittymistä. Valitettavasti tuulta ei tullut juuri lainkaan koko päivänä niin, että olisimme voineet purjehtia kunnolla. Pystyimme välillä käyttämään isoa purjetta moottorin apuna. Rauhallisesta menosta huolimatta vesillä oli ihanaa ja ympärillä näkyi kauniita hiekkarantoja.

Aamulla olimme hyvissä ajoin ennen klo 9 Tutse Bregen automaattisillalla odottamassa sen aukeamista. Jännitys tiivistyi H-hetken lähestyessä ja suureksi huojennukseksi vihreä valo syttyi heti tasatunnilla, ja niin pääsimme jatkamaan matkaa. Pian idylliset pikkukylät ja peltomaisemat vaihtuivat leveään Princess Margriet -nimiseen kanavaan, jota pitkin kulki isojen jokiproomujen keskellä suora reitti meren äärelle. Tällä reitillä oli parinkymmenen mailin matkalla vain muutama a

Menomatkan viimeinen purjehdusryhmä saapui Lauersoogiin lauantaina iltahämärissä. Sitä ennen suoritettiin kapulanvaihto Amsterdamin lentokentällä Finnairin lähtöportilla edellisen ryhmän kanssa. Kapteeni kuitenkin jatkaa purjehdusta perille saakka. Ohessa kuva ensimmäisestä kanavan sulusta. Ensimmäinen kerta jännitti, mutta reilun kymmenen toiston jälkeen homma alkoi jo sujua. Koska pariksi seuraavaksi päiväksi oli luvattu navakkaa lounaistuulta, eli meille suoraan vastaista

Pienen saksalaiskylän keskustassa oli hiljaista. Bensakanisterit käsissään kaksi hahmoa lähestyi suljettua huoltoasemaa. "Vielä viisi minuuttia", viittilöi paikalle tullut myyjä. Lopulta kello tuli kuusi, ja päästiin tankkaamaan ja sitä kautta perinteeksi muodostuneelle kuntoiluhetkelle kohti venettä. Puoli seitsemän torstaiaamuna maissa vene irtosi maista, pidemmäksi aikaa kuin kukaan uskoi. Nollatuulessa päästiin heti hyödyntämään täydennettyjä bensavarantoja. Tätä hyödyntä

Keskiviikkoaamu Kielin kanavassa koitti neljältä aamuyöstä ja puolen tunnin päästä vene lähti kohti kutakuinkin 50 merimailin, eli noin 95 kilometrin pituista taivallustaan kanavassa. Ohjelma kanavalla oli melko lailla yksitoikkoinen, ja osa miehistössä veti aina silloin tällöin pikku päikkärit matkan joudut-tamiseksi. Lyhyiden yöunien päälle ne tekivätkin hyvää. Matka sujui kuitenkin joutuisasti paikallisen kalastajan selvennettyä kanavan liikennevalo-systeemiä. Vain kolme p

Tiistaiaamuna 27.6. miehistö nousi suunnitelman mukaisesti kello 03.00 ja kauan odotettu irtiotto Heiligenhafenin laiturista tapahtui kello 05.00. Eilispäivän tuulista oli vielä tietoa korkeahkon aallokon muodossa, mikä saikin osan miehistöä tuntemaan olonsa hivenen epämukavaksi. Aamupäivällä länsituuli kuitenkin tyyntyi entisestään, ja vasta korjattu Mercury pääsi töihin. Loppumatka Kieliin taittui hevosvoimien siivittä-mänä suhteellisen nopeasti lämpimässä auringonpaisteess

"Lähtö kello 12.00." "Lähtö heti kun on syöty." "Katsotaan sitten kello 16.00. uudestaan josko sitten tuulisi vähemmän." "Mitäs me ei olla vielä täällä Heiligenhafenissa nähty" Sääikkuna Kieliin oli tänään tiukasti säpissä kovan vastaisen tuulen ja sitä seuranneen aallokon myötä. Niinpä vene pysyi visusti laiturissa. Miehistölle avautui sillä aikaa mahdollisuus tutustua idylliseen Pohjois-Saksalaiseen merenrantakylään ja hioa saksan kielen taitojen ohella vene täydelliseen lä

Seuraavaksi päiväksi oli luvassa kaunista purjehduskeliä, joten suunnitelmana oli siirtyä iltapäivällä Rödvikistä parikymmentä mailia etelämmäksi Kalvehaviin. Lähtöä viivytti mm. viimeisen 2-tahtiöljypurkin katoaminen, sillä kävi ilmi, että Rödvikistä ei saanut ostettua sitä. Onneksi konetilan maton alta puuttuva purkki lopulta löytyi. Seuraava ongelma oli koneen käynnissä pysyminen. Kone kyllä käynnistyi, mutta ei kestänyt yhtään kaasua. Laiturilla oli menossa paikallisen Fi

Karlskronasta matkaa siis jatkettiin kahdella tiiviillä päivällä, joiden aikana maileja kertyi noin 130. Mutta palataanpa vielä Karlskronaan… Karlskronan satama alkoi täyttyä maanantaina matkaveneistä. Säätiedotus oli luvannut länsituulta 8-10 m/s, mutta parhaimmillaan tuulta oli puuskissa ollut 17 m/s ja mm. yksi vene oli rikkonut keulapurjeensa tullessaan menosuunnastamme myötätuulessa. Matkaa oli siis turha jatkaa, koska seuraavaksi päiväksi oli luvassa samasta suunnasta v

La 10.6.-su 11.6. yöllä auringon noustessa Blue bird saapui Karlskronaan, joka oli 3. matkaryhmän viimeinen satama. Tuuli oli koko ajan länsi-lounaasta, joten loppumatka päästiin pääosin sivutuulessa. Vaiherikas viikon purjehdus oli takana ja nyt oli ryhmämme aika hajaantua. Sunnuntaina Lennu paistoi läksiäisletut ja lähti jo päivällä junaan, ja Niksu ja Alli lähtivät kotimatkalle iltajunalla. Juuso ja Lare jäivät vielä Karlskronaan ja vievät venettä eteenpäin muutaman päivän