Neljännen legin loppu: Ruma ankanpoikanen ja … OHO!
Seuraavaksi päiväksi oli luvassa kaunista purjehduskeliä, joten suunnitelmana oli siirtyä iltapäivällä Rödvikistä parikymmentä mailia etelämmäksi Kalvehaviin. Lähtöä viivytti mm. viimeisen 2-tahtiöljypurkin katoaminen, sillä kävi ilmi, että Rödvikistä ei saanut ostettua sitä. Onneksi konetilan maton alta puuttuva purkki lopulta löytyi. Seuraava ongelma oli koneen käynnissä pysyminen. Kone kyllä käynnistyi, mutta ei kestänyt yhtään kaasua. Laiturilla oli menossa paikallisen Fiat 600-kerhon tuunattujen autojen kokoontumisajot. Moottorimiehiä tietysti kiinnosti kovasti toimimaton moottori ja pian saimmekin runsaasti neuvoja tilanteeseen -tanskaksi. Konsultointi Suomeen varmisti Fiat-kerhon arvion, kone ei lähde käyntiin ilman huoltotoimenpiteitä, joten varamoottori Evika otettiin käyttöön. Lähtö siirtyi seuraavaan päivää.
Evinrude lähti mallikkaasti käyntiin ja satamasta ulos päästyämme jatkoimme täysin purjein Kalvehamniin. Purjehdus lopetettiin lahden toisella puolella, jossa sai koneella ajaa tarkasti väylää pitkin matalia linnustonsuojelualueita. Täällä selvisi, mistä tanskalainen sadunkertoja H.C. Andersen oli saanut aineksia kirjaansa Ruma ankanpoikanen: satoja joutsenia uiskenteli laajalla vesialueella siellä täällä. Lippukunnan Nukketeatteri Satuaarteen elokuussa edessä olevat esitykset Englannissa samasta sadusta tulivat heti mieleen. Pienen ruokatauon jälkeen Kalvehamnissa lähdimme jatkamaan matkaa. Luvassa oli purjehdustuulta luoteesta, mutta jäi lyhytaikaiseksi ja jatkoimme 10 mailin purjehduksen jälkeen koneella. Pitkä koneajo tarvitsee bensaa, joten päädyimme ajamaan yöksi Kragenäsin satamaan Lollandin saarella, jossa näkyi merkkien mukaan olevan polttoainemyyntiä. Sinne saavuimme sopivasti auringon laskiessa tyyneen mereen. Satamaan päästyämme kävi varsin pian ilmi, että dieseliä oli kyllä tarjolla, mutta bensaa ei. Suunnitteilla ollut seuraavan aamun aikainen lähtö kohti Kieliä siis lykkäntyi.
Maanantaiaamu alkoi bensan metsästyksellä. Tanskassa julkinen liikenne toimii todella hyvin ja bensatäydennys saatiin naapurikylästä 10 km:n päästä bussilla 50 minuutissa. Ja sitten kokka kohti Kieliä, neljännen etapin päätesatamaa. Luvassa oli heikkoa-kohtalaista länsituulta eli vastatuulta. Lollandin pohjoispuoli ajettiin koneella, mutta kun käännyimme Langelandin ja Lollandin väliseen salmeen, tuuli kääntyi kokan mukana etelään, siis jälleen suoraan vastaan. Pian tämän jälkeen tuuli loppui kokonaan, meri oli aivan rasvatyyni. Mukana olleet bensavarat eivät olleet riittäviä Kieliin menoon, reittisuunnitelma meni uusiksi. Kohteeksi otettiin Heiligenhafen, jonne oli matkaa parisenkymmentä mailia vähemmän. Silti bensatilanne piti jännityksessä. Varatankkiin jätettiin sen verran, että ainakin välttämättömin eli laivojen syväväylän ylitys saataisiin hoidettua. Keskellä syväväylää keulagasti katseli pinnamiehen taakse, silmät pyöristyivät ja kuului: OHO. Pinnamies pelästyi, että jokin tankkeri oli jäänyt huomaamatta ja oli yllättämässä perän takaa. Kyseessä oli kuitenkin huomattavasti pienempi vesillä liikkuja, jonka selkäevä kävi muutaman kerran leikkaamassa veden pintaa aivan veneen vieressä: matkan ensimmäinen PYÖRIÄINEN! Laivaväylä ylityksen jälkeen jännitimme vielä bensan riittävyyttä perille asti, sillä tuuli pysyi edelleen poissa. Bensa riitti! Olimme perillä Heiligenhafenissa hieman puolenyön jälkeen ja bensaa jäi jäljelle alle litra. Evinrude hoiti hienosti varamoottorin tehtävät.
Tiistaiaamuna alkoivat sitten kiireiset valmistelut veneen jättämiseksi vajaaksi viikoksi satamaan. Tavoitteena oli saada hommattua päämoottori Mercurylle myös huolto, mutta huollon sopiminen siirtyi Suomesta käsin tehtäväksi keskiviikkoon. BlueBird Caramelle on nyt Saksassa ja lähestulkoon toivotussa paikassa. Monipuolinen matkaviikko jälleen takana!
Juuso ja Lare
