Tyvenen kelin siirto-operaatio Kalmariin
Tiistai 29.8.
Edellisen miehistön lähdettyä alkoi veneen vaihtosiivous ja tuuletus. Päivä olikin mitä mainioin siihen tarkoitukseen, aamulla lähes tyyntä ja lämpötila heti aamusta lähes 20 oC. Kaikki tekstiilit kannelle ja luukut auki! Hällevik osoittautui oikein kauniiksi kesäkaupungiksi, lähes kaikki mitään kesään kuului, oli vielä paikalla eli meri, aurinko ja lämmin ilma, mutta ei juurikaan ihmisiä. Kesäkausi on Ruotsissa ohi ja lähes kaikki paikat ovat jo kiinni. Kylässä ollut kauppa oli samaa ketjua, missä Kärppä oli käynyt Ystadissa, mutta näin hyvin varustettua kauppaa ei ole tullut vielä vastaan. Pojat saivat kotiin viemisiksi jopa surströmmingiä. Myös bensanhaku sujui jouhevasti. Läheiseen kylään meni bussi, jossa bensapumppu oli ihan tien vieressä, joten koko matkaan meni vain tunti. Ainoa rajoite oli bensan määrä, 40 litraa enempää ei yhdellä henkilöllä ja kahdella kädellä saanut kulkemaan.
Seuraavaksi päiväksi oli luvassa tyyntä keliä, joten vaikutti hyvältä mahdollisuudelta viedä venettä eteenpäin pääosin koneella yhden hengen miehistöllä. Huoltopäivän aikana tuli mietittyä tulevan päivän matkareittiä. Matkalla Karslkronan edustan niemenkärjelle, josta pääsi kääntymään Kalmarin salmeen, oli laajoja armeijan harjoitusalueita. Nopein reitti oli niiden läpi, mutta mistään ei saanut tietoa, onko harjoituksia käynnissä. Varmuuden vuoksi reittivalinnaksi tuli turvallisempi vaihtoehto eli harjoitusalueen ulkopuoli.
Keskiviikko 30.8.
Valinta osoittautui oivalliseksi, sillä heti aamusta alkaen radiossa käytiin vilkasta keskustelua, jossa huviveneitä kehotettiin siirtymään pois alueelta. Aamu alkoi sumuisena, näkyvyys oli vain reilu 5 mailia ja näkyvyys pysyi hyvin samanlaisena koko päivän. Iltapäivällä veneen puksutellessa täysin tuulettomassa kelissä ja kohtalaisessa edellispäivän tuulen aiheuttamassa sivumainingissa harjoitus alkoi, minkä vaikuttavuutta lisäsi sumuinen keli: ei näkynyt juurikaan mannerta eikä harjoitusalueen liikennettä, kuului vain ajoittainen tykkien jylinä. Oli mukava katsella plotterista, että vene kulki rajalinjan oikealla puolella. Stenshamnin saaren kierron jälkeen alkoi matka kohti pohjoista. Loppumatkan pituus oli iltapäivän kääntyessä iltaan vielä 25 mailia, mikä antoi mahdollisuuden ihailla jälleen auringonlaskua ja puolikuun siltaa. Alkuun kevyt itätuuli antoi lisävauhti purjeiden avulla, varsin pian keli kuitenkin tyyntyi kokonaan. Matka oli ennakoitua pidempi ja bensaa koko päivälle vain 40 litraa, mikä hillitsi moottorin virittämistä aivan huippuvauhtiin. Yöpaikaksi valikoitui Kristianopel, jossa Blue Birdin piti vierailla jo menomatkalla, mutta bensan mukana tulleen veden takia emme silloin päässeet tähän satamaan. Tuloväylä satamaan on kapea ja valaisematon, täytyy nostaa hattua sille purjehtijasukupolvelle, joka on purjehtinut näitä väyliä iltahämärissä ennen plotteriaikakautta.
Torstai 31.8.
Aamun valjetessa pääsi tutustumaan jälleen uuteen ja idylliseen ruotsalaiseen rannikon pikkukylään. Kristianopel oli vielä enemmän palveluiltaan suljettu kuin Hällevik kesäsesongin jälkeen. Kylässä oli pieni kauppa, mutta lähin bensa-asema 6 km:n päässä eikä kylästä ollut bussiliikennettä. Bensaa oli jäljellä edelliseltä päivältä vain pari litraa, joten matkan jatkuminen vaatisi jälleen bensapumpulla käyntiä. Kylästä ei löytynyt yhtään pyörääkään lainaksi, mutta viimein iltapäivällä löytyi campingalueen nurmikkoa ajava satamakapteeni. Hän lähti saman tien hakemaan bensaa naapurikylästä eikä halunnut reissusta edes maksua! Satamakapteenilla oli suomalainen vaimo, joka oli kotoisin Vaasan seudulta. Vaimon kotikylässä on miehen kertoman mukaan ruotsinkielisten osuus väestöstä suurempi kuin yhdessäkään Ruotsin kunnassa.
Perjantai 1.9.
Myös perjantaiksi luvattu heikko länsituuli antoi mahdollisuuden jatkaa yhden hengen miehistöllä kohti Kalmaria. Syyskuun alkaminen ei kesää vielä vienyt ja matkapäivä alkoi aurinkoisena. Ulkona puhalsi kohtalainen ja hieman puuskainen länsituuli, joka houkutteli pikaiseen lähtöön. Edellinen päivä oli osoittanut, että Blue Birdimme voidaan kevyehköllä tuulella purjehtia hyvin ja turvallisesti yhden hengen miehistölläkin ja sitä pääsi jälleen aamupäivällä kokemaan. Tuuli valitettavasti loppui ennen puoltapäivää ja uskollinen peltigenuamme pääsi hommiin. Loppumatka sujui lämpimässä kelissä ja meren autiutta ihmetellessä. Aivan aamulla tuli muutama purjevene vastaan, seuraavat vasta Kalmarin edustalla.
Köydet kiinnittyivät Kalmarin vierasvenesatamaan klo 15, jolloin ehti vielä käymään veneliikkeessä 2-tahtiöljyä ostamassa. Se on sellainen harvinaisuus tällä matkalla, että sitä pitää ostaa aina, kun on saatavilla. Myös kaupassa käynti ja bensan osto kuuluivat illan valmisteluihin veneen toista kipparia Ilaria odotellessa. Bensapumppu oli tällä kertaa 3 km:n päässä ja koska koko 70 litran varasto oli täydennettävä, tuli testattua jälleen uusi menopeli bensakaupoille eli paikallinen pirssi. Oli satamassa toki venehuoltoasema, johon olisi ollut hyvä ehtiä keskustelemaan edellisistä bensakaupoista toukokuun lopulla (bensan mukana sai kaksi desiä vettä), mutta asema oli jo kiinni. Huoltohommien jälkeen alkoi tulevan etapin suunnittelu puhelimella Ilarin kanssa, johon kuluikin sitten sääennusteen nähdessämme useampi tovi. Aiemmin luvassa ollut mukava lounaistuuli olikin vaihtunut pitkäkestoiseksi koillismyräkäksi.
Veneen siirto Kalmariin asti onnistui siis hyvien sääolojen ansiosta yhden hengen miehistöllä. Kotisatama oli noin 90 mailia lähempänä, kun odotettu miehistön täydennys saatiin Kalmariin.
