Viimeiset hetket saaristossa, osa 2
Kello 4.00 sade alkoi viimein hiipua ja s/y Caramel käänsi peränsä pilvien takaa nousevalle auringolle. Suomen aluevedet jäisivät pian taakse, ja edessä häämöttäisivät tuntemattomat vedet, Ruotsin rannikko. Seuraavaan vähintään puoleentoista päivään ei laivalla olisi juurikaan yhteyksiä. Bluebird kiittää ja kuittaa lähtiessään kohti etelän lämpöä.


Viimeiset hetket saaristossa
Hyvin nukutun yön jälkeen s/y Caramelin miehistö pääsi tutustumaan Jurmon kauniiseen autiuteen. Kaukaa katsottuna nähtiin muutama ihminen, mutta muuten miehistö sai nauttia suomalaista mieltä hellivästä yksinäisyydestä. Jurmon korkeimman huipun huiputtamisen jälkeen vuorossa oli vielä lyhyt kävelyretki kylänraitilla ennen kuin meren Päivän purjehdus oli edellistä iltaa lyhyempi, ja leudosta sivutuulesta huolimatta miehistö sai Utön sataman näkyviin vajaan kolmen tunnin kulutt


Oli synkkä ja myrskyinen yö…
Oli synkkä ja myrskyinen yö Kasnäsin satamassa, salamien lyödessä s/y Caramelin ympärillä, kun uusi miehistö saapui veneen kannelle. Samalla ratkaistiin myös koko viikonlopun yli jatkunut valtataistelu kapteenin asemasta, kun kokenut ja jopa kursseja käynyt merikarhu astui laivaan. 2/3 entisestä miehistöstä saateltiin kotia kohti viimeisen osan jäädessä opastamaan tulijoille veneen käytäntöjä Ensimmäinen aamupäivä ja päivä vietettiin veneen järjestelyjä ja valmisteluja tehden


Seesteistä seilailua
Tapahtuuko tänään mitään…? Alkupäivän tyyneyden jälkeen sai miehistö hyvien purjehdustapojen mukaisesti sammuttaa moottorin ja antautua myötätuulen vietäväksi. Aaltojen keinutus yhdessä rauhallisen kulun kanssa sai miehistön (melkein) nukahtamaan. Onneksi tämän jo suorastaan epämiellyttäväksi tylsyydeksi muodostuneen rauhan rikkoi Russarössä Hangon edustalla Puolustusvoimien ammuntojen kajahdukset.
Iltapäivällä tuulen koventuessa vastaiseksi alkoi sopiva toimintakohtaus. Ka


Seikkailu alkaa!
Suuri tavoite, pieni poppoo; kovat odotukset, heikko tuuli. Blue Birdin seikkailu kohti Lontoon maata lähti hennon tuulen saattelemana käyntiin. Tuuli ei tuivertanut eikä matka juuri taittunut, mutta silti pieni miehistö vailla kapteenia lähti Vuosaaren satamasta ensimmäiselle etapille kohti Porkkalaa. Heti ensi maileilla suuri kysymys nousi miehistön keskuudessa, kenestä laivan kapteeniksi? (Kapteenilla itsellään ei ollut tästä asiasta pienintäkään epäselvyyttä). Kukaan ei p