Oli synkkä ja myrskyinen yö…
Oli synkkä ja myrskyinen yö Kasnäsin satamassa, salamien lyödessä s/y Caramelin ympärillä, kun uusi miehistö saapui veneen kannelle. Samalla ratkaistiin myös koko viikonlopun yli jatkunut valtataistelu kapteenin asemasta, kun kokenut ja jopa kursseja käynyt merikarhu astui laivaan. 2/3 entisestä miehistöstä saateltiin kotia kohti viimeisen osan jäädessä opastamaan tulijoille veneen käytäntöjä
Ensimmäinen aamupäivä ja päivä vietettiin veneen järjestelyjä ja valmisteluja tehden. Vähän väliä vilkuiltiin säätiedotusta, joka muuttui kokoajan paremmaksi ja paremmaksi tulevia suunnitelmia ajatellen. Sopivia tuulia odotelleessa miehistö myös rentoutui varautuen tulevien päivien koitoksiin nauttimalla Kasnäsin sataman ja maan kuulun kylpylän palveluksista.
Noin kello viisi iltapäivällä olivat tuulet lopulta muuttui sopivaksi, ja miehistö ryhtyi tekemään viimeisiä lähtövalmisteluja. Isopurjetta reivatessa huomattiin vakava asia, purjeen puomin ruuvit eivät olleet kiinni, mutta onneksi tämä huomattiin ennen kuin todellista ongelmaa pääsi syntymään ja asia korjattiin pitkällisten ruuvien etsimisen jälkeen. Tässä vaiheessa saalinkiin nostettiin myös pieni Ruotsin lippu osoittamaan tulevaa kohdemaata.
Kello 18.20 Bluebird lopulta nosti purjeensa ja lähti suuntamaan länteen navakan luoteistuulen siivittämänä. Määränpäänä oli Jurmo. Alkumatkasta tuuli oli hiukan vastainen, ja veneen piti kryssiä, mutta Vänön paikkeilla noin kello 20 reitti hiukan kääntyi ja matka alkoi sujua. Tässä vaiheessa alettiin kuitenkin epäillä kuinka pitkälle yöllä pystyttäisiin kulkemaan, ja nousipa miehistön keskeltä ehdotus jäädä matkan varrelle Borstön saarelle.
Tuulet kuitenkin kuljettivat uljasta alusta nopeaa vauhtia eteenpäin, ja päivän keskinopeus oli yli 5 solmua, huolimatta alkumatkan pitkällisestä vastatuuliosuudesta. Edellisestä miehistöstä veneeseen jäänyt jäsen totesi, ettei aiemmalla matkalla oltu vielä tavoitettu moisia nopeuksia. Kello 22 s/y Caramel ohitti Borstön saaren, eikä miehistö enää kuvitellutkaan pysähtymisestä, vaan jatkoi eteenpäin purjeet pullollaan kohti kuuta ja auringonlaskua.
Bluebird miehistöineen saapui Jurmon tyhjään satamaan kello 1.00 seuraavana aamuna. Aurinko oli jo painunut mailleen, mutta satamassa loistanut yksinäinen katulyhty veti venettä puoleensa kuin lamppu hyönteisiä. Tyytyväinen, joskin hiukan uupunut miehistö painautui levolle tietäen, että seuraavana päivänä kohteena olisi Utö, Suomen eteläisin asutus.
