Matka jatkuu – suuntana Suomi
Tuulen suunta väistyi viimein idästä ja uusi miehistö (Juuso ja Lare) lähtivät tuomaan venettä Västervikistä kohti koti-Suomea. Tiistaiksi ja keskiviikoksi oli luvassa kohtalaista-navakkaa etelätuulta (8-10 m/s), mikä lupaili mukavan vauhdikasta kotimatkan alkua.
Saavuimme Västervikiin bussilla klo 12.20. Kiireinen käynti kaupassa , kävely satamaan, satamamaksujen hoito, sen jälkeen pääsimme laittamaan Blue Birdiä lähtökuntoon. Kaikki sujuikin mukavan ripeästi ja klo 15 irrotimme köydet laiturista. Heti perään uskollinen moottorimme ilmoitti, että ei saa bensaa, mutta onneksi peräpoiju oli vielä tarttumaetäisyydellä ja löimme veneen hetkeksi kiinni. Soitto tekniikasta vastaavalle Tuomaisen Timolle auttoi jälleen, bensatankista lähtevässä letkussa oli jokin tukos, joka aukesi ravistelemalla.
Sää oli kesäinen ja lämmin. Saariston suojasta päästyämme nostimme purjeet ja keli oli luvatun lainen, navakkaa etelätuulta. Väylä alkoi noin viiden mailin avomeriosuudella, jossa aallokko oli lähes samankorkuista kuin viikkoa aiemmin. Erona oli kuitenkin se, että tuuli tuli nyt perästä ja siivitti Caramellen ajoittain mukaviin surffeihin. Alkuillasta reitti pujahti takaisin saariston suojiin, jossa matka jatkui aallokolta suojassa. Puuskainen takatuuli ja mutkainen reitti antoivat sopivasti haastetta iltapurjehdukselle.
Hämärän alkaessa laskeutumaan päätimme luopua tavoitteesta päästä Grytissä olevaan vierasvenesatamaan. Löysimme hienon lahdenpoukaman, joka oli etelätuulelta suojassa ja siihen jäimme ankkuriin – ensimmäisen kerran koko matkalla. Saimme viettää yön rauhassa kymmenien joutsenten, merimetsojen ja monien muiden vesilintujen kanssa, jotka myös olivat hakeneet suojaa samasta lahdesta. Pilvetön yö aukaisi komean tähtitaivaan ja puolikuun ihasteltavaksi.
