Paluu saaristoon
Kaksihenkinen miehistömme kokoontui Kalmarin satamassa Caramellen hytissä karttojen ja säätiedotusten ääreen lopulta lauantaina 2.9. klo 1.00. Myöhäisestä ajankohdasta saimme kiittää myöhästelevää junaliikennettä, kaikki ei siis ole Ruotsissakaan paremmin. Säätiedotus oli muuttunut edellisestä päivästä täysin ja se laittoi myös reittisuunnitelmamme uusiksi. Sunnuntaista alkaen luvattiin voimakasta pohjois- ja itätuulta, joka käytännössä pysäyttäisi matkanteon. Niinpä pitkällisten neuvottelujen jälkeen päätimme lähteä suoraan matkaan kohti pohjoista rannikkoa seuraillen. Tavoitteeksi asetettiin Västervikin satamakaupunki 70 merimailin päässä. Aluksi matkasimme heikossa vastatuulessa moottorin avulla. Pohjoisenpuoleinen tuuli nosti kuitenkin kohtalaisen aallokon, joka hidasti matkantekoa. Aamun sarastaessa saimme ihailla komeita salamia Öölannin päällä, onneksi turvallisen etäisyyden päässä meistä.
Aamupäivän aikana aloimme jo miettiä, pitäisikö pysähtyä johonkin aikaisempaan satamaan, mutta tuulen kääntyminen koilliseen mahdollisti ison purjeen ottamisen avuksi. Näin saimme nostettua nopeuden 5 solmuun ja Västervik alkoi taas näyttää taas realistisemmalta. Karttaa tutkiessamme huomasimme, että tässä kohtaa rannikkoa on laaja saaristo, jonka välissä kulki purjehdittavia veneväyliä. Niinpä sukelsimme iltapäivällä takaisin saaristoon, veneen purjehdittua avomerellä ja kanavissa toukokuun lopun Utöstä lähdön jälkeen. Väylän suunta mahdollisti myös moottorin sammuttamisen ja tuulen kuljettaessa meitä 4 solmun vauhtia ohi kalliosten ja metsäisten saarien merikotkien liidellessä ympärillämme, tunsimme olevamme jo melkein kotona. Lopulta saavuimme Västervikin satamaan pimeyden laskeuduttua klo 22, 20 tunnin merillä olon jälkeen. Unta ei tarvinnut siinä kohtaa paljon houkutella.
Seuraavana aamuna merelle oli luvattu jopa 15 m/s pohjoistuulta. Saariston suojissa tuuli oli kuitenkin heikompi ja katsoimme kartasta, että sisäväylää pitkin voisimme päästä etenemään 30 mailia pohjoiseen. Alkupuolella matkaa oli kuitenkin noin 5 mailin pätkä, jossa joutuisimme tulemaan pois saarten suojista. Ensimmäinen osuus saaristossa sujui hyvin reivatulla isolla ja myrskyfokalla ja pääsimme etenemään 5 solmun vauhtia sivutuulessa, ilman aallokkoa. Koko päiväksi luvattua sadettakaan ei vielä näkynyt. Noin tunnin purjehduksen jälkeen saavuimme avoimelle osuudelle ja aloitimme taistelun vastatuulta ja -aallokkoa vastaan. Blue Bird luovi hienosti kolmimetrisessä aallokossa ja pääsimmekin nousemaan parin mailin matkan väylän käännöskohtaan. Sen jälkeen suunta kääntyi kuitenkin suoraan vastatuuleen ja tuuli yltyi entisestään aaltojen lyödessä jatkuvasti kannen yli kastellen miehistön läpimäräksi. Edes kapteenimme ei ollut aiemmin ollut yhtä kovassa kelissä, joten päätimme suunnata keulan takaisin kohti Västevikiä. Meri oli voittanut tämän taistelun, mutta oli hyvä huomata, että noinkin kovassa kelissä Caramelle pärjää ja varsinkin myötätuulessa se tuntui olevan aaltojen keskellä kuin kotonaan.
Paluumatakalla alkoi sade, mutta satamassa odottava sauna ja uima-allas piti miehistön mielialan korkealla. Västervikin satama oli muutenkin mukavan oloinen ja kaupunkikin vaikutti viihtyisältä, joten palaaminen sinne tuntui hyvältä. Sauna toimi myös loistavasti märkien tavaroiden kuivauksessa.
Sääennusteet lupasivat kovien tuulien jatkuvan vielä seuraavan viikon, Ruotsin rannikon edustalle on luvattu jopa 8 metristä aallokkoa, joten Caramelle jäi satamaan odottamaan parempaa sääikkunaa miehistön palatessa Suomeen vähän isommalla aluksella. Matka siis jatkuu taas viikon tai kahden päästä, siihen asti kuulemiin!
