Sunnuntaiaamu valkeni Doverissa kirkkaana ja kuulaana. Tänään lähdettäisiin taas liikkeelle! Herätyksen jälkeen alkoi miehistössä kuhina, kun veneessä aloitettiin viimeiset valmistelut ennen laiturista irroittautumista. Liikkeelle päästiinkin melkein alkuperäisen aikataulusuunnitelman mukaisesti, ja purjeet nostettiin innokkaasti mastoon heti, kun veneen keula oli ohittanut Doverin sataman jylhän aallonmurtajan. Kun vene oli hetken ehtinyt liukua uljaasti aaltojen harjalla,

Kuukauden päivät oli Caramelle yksistään kelluskellut Doverin vierasvenesatamassa aivan toimettomana. Sillä alkoi olla hieman tylsää, eihän se ollut päässyt liikkeelle pitkään aikaan ja etelän lämpöinen merivesi ja siinä lilluvat ravinteet olivat saaneet leväkasvustot kukkimaan sen ei-enää-niin-kiiltävässä pohjassa. Niinpä se suorastaan tärähteli ja keinui onnesta kun se taas tunsi kenkien koskettavan kanttaan . Uusi miehistö oli saapunut! Tästä alkaisi pitkä ja kiinnostava

Minä liu'un, läpi samettisen suolaveen. Keulani halkoo kevyttä aallokkoa, satunnaiset merilevät kutittavat tummansinisiä poskiani. Minä seilaan, tuntemattomilla vesillä. Vai olenko aikaisemmin täällä käynyt? En muista, olenhan jo aika vanha. Merille minut on tehty, täällä minä parhaiten viihdyn. Kaikenlainen kitinä vähenee kun vaan purjeet pamahtavat puolipalloiksi ja länsituuli työntää hellästi, avittaen työtäni. Minä kuuntelen, kuinka kannella nauretaan, lauletaan, ja josku

“Maata näkyvissä!”, kuului iloinen huudahdus kun Englannin rantaviiva alkoi piirtyä horisontissa huuliharpun leppoisten sävelien soidessa. Pikkuhiljaa rannan lähestyttyä Doverin upeat valkoiset kalliot alkoivat hahmottua keinuessamme BlueBirdin kyydissä mahtavilla aalloilla. …Parin tunnin kuluttua kuului uusi iloinen huudahdus “Maata näkyvissä!”, kun veneen optikkokin heräsi tilanteeseen. Viimeinen etappimme Englantiin alkoi Dunkerquen satamasta heikon länsituulen saatteleman

Dunkerquessa ehdimme käydä pyörähtämässä vähän kaupungilla ja rannalla. Kaupunki on noin Kuopion kokoinen ja vaikutti lyhyellä silmäyksellä viihtyisältä. Sieltä oli juuri alkamassa myös Tour de France purjehduskilpailu. Me päätimme kuitenkin jättää kilpailun tällä kertaa väliin. Aamulla klo 10 saimme nostaa juhlallisesti Englannin lipun shaalinkiin ja suunnata kurssin kohta Doveria. Menomatkan viimeinen etappi Englannin Kanaalin yli alkaa! #KallanTiirat #Englanti #Purjehdus

Terveisiä Ranskasta! Juuri niin, luit oikein, täällä ollaan jo! IJmuidenin satama Hollannissa Amsterdamin suunnalla oli näppärä pysähdyspaikka, kun sinne oli helppo mennä ja tarvittavat palvelut löytyivät. Muutoin paikka ei ollut erityinen ja oli kiva lähteä aamulla aikaisin jatkamaan matkaa. Aluksi ajelimme tyynellä merellä moottorin avulla, jolloin pystyimme tasaisella menolla samalla väkräämään aamupalaleipiä. Mitä etelämmäksi suuntasimme, veden vihreys alkoi muuttua turko

Edellisen päivän hankalan ja terävän aallokon jälkeen tiistaiaamu valkeni tyynenä ja aurinkoisena. Aamuhuollon jälkeen pääsimme merelle klo 9 aikaan. Putputimme moottorilla eteenpäin ja seurasimme tuulen kehittymistä. Valitettavasti tuulta ei tullut juuri lainkaan koko päivänä niin, että olisimme voineet purjehtia kunnolla. Pystyimme välillä käyttämään isoa purjetta moottorin apuna. Rauhallisesta menosta huolimatta vesillä oli ihanaa ja ympärillä näkyi kauniita hiekkarantoja.

Aamulla olimme hyvissä ajoin ennen klo 9 Tutse Bregen automaattisillalla odottamassa sen aukeamista. Jännitys tiivistyi H-hetken lähestyessä ja suureksi huojennukseksi vihreä valo syttyi heti tasatunnilla, ja niin pääsimme jatkamaan matkaa. Pian idylliset pikkukylät ja peltomaisemat vaihtuivat leveään Princess Margriet -nimiseen kanavaan, jota pitkin kulki isojen jokiproomujen keskellä suora reitti meren äärelle. Tällä reitillä oli parinkymmenen mailin matkalla vain muutama a

Menomatkan viimeinen purjehdusryhmä saapui Lauersoogiin lauantaina iltahämärissä. Sitä ennen suoritettiin kapulanvaihto Amsterdamin lentokentällä Finnairin lähtöportilla edellisen ryhmän kanssa. Kapteeni kuitenkin jatkaa purjehdusta perille saakka. Ohessa kuva ensimmäisestä kanavan sulusta. Ensimmäinen kerta jännitti, mutta reilun kymmenen toiston jälkeen homma alkoi jo sujua. Koska pariksi seuraavaksi päiväksi oli luvattu navakkaa lounaistuulta, eli meille suoraan vastaista

Pienen saksalaiskylän keskustassa oli hiljaista. Bensakanisterit käsissään kaksi hahmoa lähestyi suljettua huoltoasemaa. "Vielä viisi minuuttia", viittilöi paikalle tullut myyjä. Lopulta kello tuli kuusi, ja päästiin tankkaamaan ja sitä kautta perinteeksi muodostuneelle kuntoiluhetkelle kohti venettä. Puoli seitsemän torstaiaamuna maissa vene irtosi maista, pidemmäksi aikaa kuin kukaan uskoi. Nollatuulessa päästiin heti hyödyntämään täydennettyjä bensavarantoja. Tätä hyödyntä