Caramelle
Minä liu'un,
läpi samettisen suolaveen.
Keulani halkoo kevyttä aallokkoa,
satunnaiset merilevät kutittavat tummansinisiä poskiani.
Minä seilaan,
tuntemattomilla vesillä.
Vai olenko aikaisemmin täällä käynyt?
En muista, olenhan jo aika vanha.
Merille minut on tehty, täällä minä parhaiten viihdyn.
Kaikenlainen kitinä vähenee kun vaan purjeet pamahtavat puolipalloiksi ja länsituuli työntää hellästi, avittaen työtäni.
Minä kuuntelen,
kuinka kannella nauretaan, lauletaan,
ja joskus kajuutassa kuorsataan sekä neuvotellen navigoidaan.
Joskus myöntymisen merkiksi vihellän, joskus osallistun lauluun antamalla johtosävelen.
Minä haistan,
kun eväät kaivetaan esiin, leipää haukataan ja suklaapala napsautetaan. Padat porisevat ja astiat kolisevat.
Minä odotan,
kiltisti satamassa, milloin koittaa se hetki kun purjeet hulmuten saan vapaana merellä temmeltää. Suostun hyvän kapteenin ohjaukseen, ja kun tuuli työntää ja meri kestää, ei mikään voi vauhtiani estää!
Minä palaan,
lopulta kotiin, missä kalliot ovat sileät, ilma puhdasta ja kuulasta.
Sinne missä saaret ja luodot muodostavat satumaisen helminauhan.
Kotisatamassa mielessäni pohdin seikkailuja ja yhteisiä hetkiä, suunnittelen tulevia retkiä.
Siitä seudusta kerron ystävilleni etelän isoissa satamissa, mutta harvat, tosi seikkailijat, sinne uskaltautuvat.
Minä pusken, minä putputan, minä hyppelen...
...ja jaarittelen nyt liikaa sanoo kapu ja käskee keskittymään tehtävään. Nyt olen Englannissa mutta pian taas pääsen merille kohti uusia seikkailuja.
