Kotia kohti!
Sunnuntaiaamu valkeni Doverissa kirkkaana ja kuulaana. Tänään lähdettäisiin taas liikkeelle! Herätyksen jälkeen alkoi miehistössä kuhina, kun veneessä aloitettiin viimeiset valmistelut ennen laiturista irroittautumista. Liikkeelle päästiinkin melkein alkuperäisen aikataulusuunnitelman mukaisesti, ja purjeet nostettiin innokkaasti mastoon heti, kun veneen keula oli ohittanut Doverin sataman jylhän aallonmurtajan.
Kun vene oli hetken ehtinyt liukua uljaasti aaltojen harjalla, huomasi navigointihenkilökunta kiinnostavan seikan: veneen kompassisuunta antoi lukeman 115° (itä-kaakko), mutta plotteri sen sijaan kertoi suunnaksi etelän. Syyksi tähän eroavaisuuten varmistui vuorovesivirtaus, joka työnsi venettä etelää kohti. Vaikka miehistö olikin tietoinen kyseisestä ilmiöstä, ei kukaan ollut aiemmin nähnyt näin konkreettista esimerkkiä.
Alkuinnostuksen jälkeen huomattiin, että myönteisistä ennusteista huolimatta, eivät tuuliolosuhteet olleet kovin suosiolliset veneen reitin kannalta. Heikohkon vastatuulen vuoksi purjeet laskettiin ja matkaa jatkettiin hevosvoimien turvin. Tästä eteenpäin kulku oli aurinkoista ja suurimmalta osin leppoisaa. Aamulla nautitut pahoinvointilääkkeet toimivat vaihtelevalla menestyksellä ja osa miehistöstä ennätti jopa ottaa päivätorkut. Lisäksi vuorovesi oli kääntynyt suotuiseksi niin, että Ranskan rannikkoa ylöspäin kiivetessä veneen keskinopeus kohosi melkein seitsemään solmuun.
Kun kanaali oli ylitetty ja Calais'n satama alkoi jo häämöttää, todettiin auringon olevan vielä sen verran korkealla, että matkaa päätettiin jatkaa edelleen kohti Dunkerque'ta. Lähestyessämme satamaa huomasimme kuitenkin veneen, jonka moottori oli rikkoutunut ja näin Caramelle pääsi osallistumaan ensimmäiseen pelastusoperaatioonsa, kun aloimme hinaamaan rikkoutunutta moottoriveneitä kohti satamaa. Operaatioita ei kuitenkaan jatkunut pitkään, sillä vain viiden minuutin hinaamisen jälkeen ilmestyi paikalle suurempi purjevene, joka voimakkaamman moottorinsa avulla tarjoutui loppumatkan hinaajaksi. Näin kaikki pääsivät satamaan ennen auringonlaskua.
Nyt on siis nelihenkinen miehistömme saapunut satamaan ja huomenna aamulla suuntaamme taas kohti taivaanrantaa. Valitettavasti tosin huomenna matkaa jatkaa enää kolmihenkinen miehistö, kun K-P:n täytyy suunnata kohti Suomea lentoteitse. Hänelle tämä oli ensimmäinen (vaan toivottavasti ei viimeinen) matka uusiutuvilla energialähteillä kulkevalla veneellä. Harvapa voi sanoa ensimmäisen reissunsa olleen yli Englannin kanaalin!
Mutta huomenna siis jatkamme, seuraavaksi kohti Belgiaa!
