Seikkailu alkaa!
Suuri tavoite, pieni poppoo; kovat odotukset, heikko tuuli. Blue Birdin seikkailu kohti Lontoon maata lähti hennon tuulen saattelemana käyntiin. Tuuli ei tuivertanut eikä matka juuri taittunut, mutta silti pieni miehistö vailla kapteenia lähti Vuosaaren satamasta ensimmäiselle etapille kohti Porkkalaa. Heti ensi maileilla suuri kysymys nousi miehistön keskuudessa, kenestä laivan kapteeniksi? (Kapteenilla itsellään ei ollut tästä asiasta pienintäkään epäselvyyttä). Kukaan ei pestiä vastaan ottanut, vaan yksi julisti toisen kapteeniksi vailla vastustusta ja tilanteesta selvittiin, vaikka kapteenia ei oltu vielä yhteisesti nimettykään.
Seuraava ongelma: arvioitua kylmempi sää. Miehistön jäsenistä jääräpäisin, joka kapteenikysymyksenkin oli esille nostanut, totesi vähäisen varustuksensa määrän, mutta selitti sen olevan vain osa suurempaan itsensä kehittämisprojektia. Heikkoa varustautumista ja tuulta piristämään saapui onneksi norppa, jonka pää seurasi aluksen perässä hetken aikaa, kunnes yksi miehistön jäsenistä kävi pitkäkseen. Välittömästi tämän jälkeen, Isosaaren edustalla, tuuli tarttui purjeisiin kuin osoittaakseen tyytyväisyyttään kyseisen jäsenen katoamista kohtaan. Solmuja alkoi kertyä mittariin ja sinisen hohtava lintu lähti lentoon yön kähmässä.
Nuorempi miehistön osa sai vanhuksen poistuttua yöllisen ongelman ratkaistavakseen ison risteilijän saapuessa näköpiiriin yllättäen tyyrpuurin puolelta väylää pitkin puksuttaen. Mennäkö yli, kun laiva oli vielä niin kovin kaukana, vai väistääkö suosiolla isompaa kulkijaa? Tilanne oli kinkkinen, sillä kummankaan kunnia ei suonut vanhemman herättämistä neuvon toivossa ja tilanteesta oli selvittävä itse. Samalla vielä hetki sitten kaukana siintänyt alus näytti suurentuvan koossaan, kun se lähestyikin arvioitua nopeammin ja päätös oli tehtävä. Alus ohjattiin sivuun ja risteilijä liisi ohitse valot loistaen. Miehistö hekotteli keskenään oman nopeutensa yliarvioinnista ja risteilijän aliarvioinnista, mutta ongelmasta selvittiin.
Nukkujaa vaihdettiin ja matka jatkui mahtavan purjehdustuulen avittamana ja yö vaihtui päivään. Päätös oli tehty, ettei Porkkalaan pysähdyttäisikään, vaan matkaa jatkettaisiin yön yli mahdollisimman pitkälle. Inkoon saaristoon päästyään laivan purjeista loppui puhti ja moottorin apuun jouduttiin turvautumaan. Jälleen kerran välittömästi, kun vanhin miehistön jäsen painoi päänsä lintujen tiirailuun ja väsymykseensä kyllästyneenä lepääminen mielessä, alkoi tuuli taas puhaltaa ja moottori vaihtui purjeisiin. Tuulet eivät selvästikään pitäneet tästä miehestä. Lopulta lähdön jälkeisen päivän keskivaiheilla miehistö rantautui ensimmäistä kertaa seikkailullaan Jussarön saareen. Kaikki tarpeet täytettiin, alus siistittiin ja yö päätettiin viettää saaressa. Nyt oli aika jatkaa seikkailua, maalla. Luontopolku näytti miehistölle autioituneen laidunmaan, hylätyt avokaivokset, rähjääntyneen rikastamon, uljaat kalliot ja jännittävät bunkkerit. Koetut hienoudet saivat taas mahan kurnimaan ja oli aika syödä ja käydä illan valtaistuin taisteluun, laivan taidokkaimman taktikon tittelistä!
Matkaa oli huomenissa aikaisin jatkettava, että päämäärään kerettäisiin. Oikeaa kapteenia ei vieläkään oltu yhteisesti päätetty, vaan jokainen sai tittelin kontolleen tilanteesta riippuen. Tilanteesta riippuen.
