Pysykää kanavalla!
Keskiviikkoaamu Kielin kanavassa koitti neljältä aamuyöstä ja puolen tunnin päästä vene lähti kohti kutakuinkin 50 merimailin, eli noin 95 kilometrin pituista taivallustaan kanavassa. Ohjelma kanavalla oli melko lailla yksitoikkoinen, ja osa miehistössä veti aina silloin tällöin pikku päikkärit matkan joudut-tamiseksi. Lyhyiden yöunien päälle ne tekivätkin hyvää. Matka sujui kuitenkin joutuisasti paikallisen kalastajan selvennettyä kanavan liikennevalo-systeemiä. Vain kolme punaista valoa tarkoitti pysähtymistä, kaksi tai yksi ilmeisesti vain varoittivat vastaan tulevasta liikenteestä.
Kello kolme pm PM saapui muiden mukana kanavan läntiseen päähän Brunsbütteliin. Pienen huoltotauon jälkeen lähdimme jälleen sulkuun, tällä kertaa sen verran kokeneenpina, että kunniakierrokset sulun portilla jäivät tekemättä. Kaiken kaikkiaan suoritus sulussa hipoi jo täydellisyyttä, mutta valitettavasti myös hivenen puista kelluvaa reunapollaria, johon laivat sulussa kiinnitettiin. Sekä vene että miehistö kuitenkin selvisi sulusta ehjin nahoin, eikä sulkuvahtikaan enää kajauttanut kaiuttimista ilmoille niin sanotusti lempeää nauruaan.
Pullahdimme sulusta Elbelle juuri parahiksi, sillä vetovoimanen kuu alkoi saamaan taas massoja liikkeelle. Koko päivän pärissyt moottori sammui ja fokka nostettiin mastoon. Pian fokka otettiin otettiin kuitenkin irti ja tilalle nykäistiin Genoa, fokkaa isompi keulapurje. Kuten hypoteesimme oletti, laskuveden virtaus kiihtyi kiihtymistään ja keski-vauhtimme nousi kahdesta kuuteen solmuun.
Parhaimmissa surffeissa vauhti kävi kahdeksankin solmun paremmalla puolella. Oli mainiota lillua kuutta solmua eteenpäin ilman moottoria purje löysänä. Virta veikin veneen päivän osalta finaaliin, Elben suistolle Cuxhavenin satamaan yhdeksältä. Seuraavana aamuna oli herätys taas sellaiseen aikaan, että bloginkin kirjoitus lykkääntyi torstaille. Tätä kirjoittaessa olemme jo pitkällä sumuista Pohjanmerta, siitä lisää taas illalla.
Pysykää kanavalla!
