Against the wind, Mot vinden, Vastatuuleen
Karlskronasta matkaa siis jatkettiin kahdella tiiviillä päivällä, joiden aikana maileja kertyi noin 130. Mutta palataanpa vielä Karlskronaan…
Karlskronan satama alkoi täyttyä maanantaina matkaveneistä. Säätiedotus oli luvannut länsituulta 8-10 m/s, mutta parhaimmillaan tuulta oli puuskissa ollut 17 m/s ja mm. yksi vene oli rikkonut keulapurjeensa tullessaan menosuunnastamme myötätuulessa. Matkaa oli siis turha jatkaa, koska seuraavaksi päiväksi oli luvassa samasta suunnasta vielä kovempaa tuulta. Satamassa tutustuimme muutamiin venekuntiin, mm. vanhaan englantilaiseen meripartiolaiseen, jonka vene oli meitä vastapäätä. Jälleen saimme lisää vinkkejä Pohjanmerelle kulkemiseen. Satamassa oli myös ensimmäinen vierassatamasauna Ruotsin puolella, varustettuna aidolla ruotsalaisella Tylö-kiukaalla.
Keskiviikoksi tuulen luvattiin heikentyvän ja kääntyvän hetkeksi luoteeseen ja sen jälkeen taas länteen. Käytimme tilanteen heti hyväksi ja köydet irrotettiin Karlskronasta klo 4.20 auringon noustessa. Tuuli oli heikentynyt ja luoteen sijasta länsi luoteesta, joten matkan jouduttamiseksi ajoimme ensimmäiset 20 mailia länteen koneella. Tärnö:n kohdalla kulkusuunta kääntyi lounaaseen ja samalla nostimme purjeet. Vaikka alussa näytti siltä, että tuuli on länsi-lounaasta, mikä tietäisi jonkin verran kryssiä, kääntyi tuuli loppuosuudella länsi-luoteeseen, joten lopulta purjehdimme koko noin 30 mailin matkan yhdellä halssilla. Perillä Simris-hamnissa olimme hyvissä ajoin klo 20. Moni oli sanonut meille, että menemme ”väärään suuntaan” eli vastatuuleen, sillä tähän aikaan vuodesta luonaan puoleiset tuulet ovat vallitsevia. Kohti Englantia ei kuitenkaan pääse menemättä länteen ja tämäkin päivä osoitti, että yleinen mielipide ei estä tuulta puhaltamasta ”oikeasta suunnasta”, aina on mahdollista päästä eteenpäin - vaikka vastatuuleen.
Torstaiksi oli luvassa heikkoa tuulta ja koska tavoitteena oli päästä Tanskan puolelle ennen seuraavaksi päiväksi luvattua kovaksi nousevaa luoteistuulta, aloitettiin matkanteko edellispäivän tapaan samaan aikaan auringon kanssa. Ennen lähtöä bensaa haettiin vielä kanistereilla 1,5 km:n päästä, koska satamassa ei ollut bensa-asemaa. Lähtökiireeseen antoi lisäpontta Simrishamnin satamassa ollut tiedote, että armeija aloittaa kovapanosammunnat 20 mailin päässä olevalla alueella klo 9.00. Alue oli juuri reitillämme, joten ylimääräisen väistöliikkeen välttämiseksi kiiruhdimme lähes tyynessä kelissä moottorilla eteenpäin. Pääsimme alueen pohjoisreunalle klo 8.40 ja alueelta pois klo 9.20, kukaan ei tullut estelemään läpiajoa. Tuuli loppui kokonaan iltapäivällä ja samalla pääsimme kokoamaan tutkaheijastimen sumun laskeuduttua alueelle.
Pitkän koneella-ajon takia bensa oli käynyt myös vähiin, joten pysähdyimme Smygehamnin pieneen satamaan, joka osoittautui Ruotsin eteläisimmäksi paikaksi. BlueBird oli siis tällä matkalla pysähtynyt sekä Ruotsin että Suomen (Utö) eteläisimmällä asutulla paikalla. Vaikka Ruotsissa monen asian sanotaan olevan Suomea paremmin, tässä kohtaa Suomi vei voiton kirkkaasti, Täällä ei myöskään myyty bensaa, joten kapteeni meni kanistereiden kanssa bussilla 6 km:n päässä olevalle bensa-asemalle. Paluukyyti järjestyi bensa-asemalla olleelta ystävälliseltä ruotsalaisruovalta, jonka lapset olivat olleet partiossa ja jolle annoimme kiitokseksi Nukketeatterin Ritari Yrjänä-kirjan (englanniksi).
Smygehamnista oli kiire jatkaa eteenpäin, että pääsisimme Tanskan puolelle Rödvikiin ennen pimeän tuloa. Illaksi oli luvassa kaakkoistuulta 5-8 m/s, jota kovasti odottelimme. Matkalla Tanskaan tapahtui myös ensimmäinen VTS:n eli isojen laivojen reitin ylitys. Karttaplotteriimme yhdistetty AIS-signaalin vastaanotin on mainio peli, sillä sen avulla saimme plotterin kuvassa näkymään alueen laivaliikenteen. Laivaväylä leveys oli noin kolme maili ja sen ylityksen aikana väistelimme hieman yli kymmenen laivaa hyvässä yhteisymmärryksessä.
Laivaväylän ylitys tehtiin purjeilla, sillä tuuli oli alkanut nousta ja moottorimme päätti pitkän päivätyön tehtyään pitää hieman taukoa eli se pysähtyi. Jatkoimme matkaa hyvässä kaakkoistuulessa, mutta aikataulu oli eri vaiheiden aikana venynyt sen verran, että aurinko ehti laskea. Kävi ilmi, että olemme jo niin etelässä, että keskiyöllä on jo pimeää, ei siis hämärää, kuten ylempänä Ruotsin ja Suomen puolella. Päästyämme Rödvikin sataman läheisyyteen kone suureksi helpotukseksemme lähti käyntiin ja pääsimme lopulta hyvin satamaan. Seuraavana aamuna selvisi eräs tanskalainen erikoisuus. Täällä on vanhoilla kalastajasuvuilla muinainen oikeus virittä pyydyksiään satamien sisääntuloväylien läheisyyteen. Olimme yöllä nähneet veneen vieressä pari poijua, joten olimme ajaneet varsin läheltä pyydyksiä. Tiedusteltuamme asiaa satamatoimistosta saimme neuvon, että tälläisia virityksiä on muuallakin Tanskassa, joten yöllinen saapuminen satamaa jää tällä erää viimeiseksi.
Matkapäivä Tanskaan oli siis varsin tapahtumarikas ja kiitollisin mielin kiinnitimme BlueBirdin Rödvikin satamaan. Täksi päiväksi luvattu kova luoteistuuli tuli ukkosen ja kovien sadekuurojen kanssa, joiden ropinaa kuuntelimme turvallisesti veneessä satamassa. Lauantaiksi tuuli taas heikkenee ja BlueBirdin keula kääntyy kohti Saksaa.
Terveisin Juuso ja Lauri
