Hopeinen tie Ruotsiin
Illalla alkaneesta vesisateesta ei herätessämme näkynyt enää merkkiäkään; enää muutama pilvenriekale viipyili aurinkoisella, sinisellä taivaalla. Jatkoimme vakiintunutta aamurutiiniamme, joten Kärppä ja Mutantti saivat tehtäväkseen käydä kaupassa täydentämässä ruokavarastoja ja ostamassa tuoretta aamupalaa. Aivan sataman vierestä löytyi pieni kauppa, josta aamupalaksi valikoitui jogurttia ja kroisantteja. Nostimme Ruotsin lipun liehumaan ja aloitimme purjehduksen meren yli kohti Simrishamnia.
Merellä puhalsi mukava 6-10 m/s länsituuli, jonka lisäksi saimme nauttia reilun metrin korkuisesta myötäaallokosta. Muutaman purjeenvaihdon jälkeen löysimme sopivan purjekombinaation: genualla ja reivatulla isolla purjeella pääsimme ajoittain jopa yli kuuden solmun vauhtiin.
Käännyttyämme Møn itäkärjen yli tulivat kulman takaa yhtäkkiä esiin upeat valkeat kalliot, jotka saivat miettimään, olimmeko vahingossa navigoineet takaisin Doveriin. Kun aurinko laski ja Simrishamn oli vielä yli kolmenkymmenen mailin päässä - olisimme saapuneet sinne vasta aamuyöllä - purjehdimme kuun siltaa pitkin lähempänä sijaitsevaan Ystadin kaupunkiin. Vaikka yön pimeys estikin nauttimasta satamasta esteettisesti, läheinen teollisuusalue tarjosi elämyksiä muille aisteille. Laihdutettuamme lompakoitamme satamamaksuautomaatilla menimme pian nukkumaan, sillä huomisesta purjehduksesta tulisi kohtalaisen pitkä: tämän miehistön viimeinen purjehdusetappi päättyisi Hällevikin satamaan 50 mailin päässä Ystadista.
