30 tuntia Pohjanmerellä
Aamumme alkoi valmistautumalla edessä olevaan pitkään purjehdukseen: peseydyimme, ostimme noin 60 litraa bensiiniä (ja jäätelöt) ja söimme aamupalan. Kun kaikki oli valmista, lähdimme satamasta laskuveden ja viereisen veneen, Legolaksen, miehistön hyvästelyjen saattelemina.
Pian lähdön jälkeen näimme veneemme vieressä hylkeen, joka kurkki uteliaana menoamme. Myös ohi lentävät tiirat tiirailivat pomppivaa etenemistämme viime myrskyn jäljiltä merelle jääneissä mainingeissa lentäessään itse lähes tyynessä ilmassa. Muiden edetessä kohti Brunsbütteliä (Kielin kanavan pää) Kärppä purjehti pikaisesti höyhensaarille ja ehti sieltä sopivasti takaisin syömään Laren valmistamaa ravitsevaa meetvurstisalaattia suolapähkinöillä höystettynä. Illan pimetessä muitakin alkoi väsyttää, mutta tiukka kuri oli pidettävä: kaksi valvoi ja yksi nukkui kahden tunnin vuoroissa. Upean auringonlaskun jälkeen yötä jäivät valaisemaan vain pilvettömällä taivaalla tuikkivat tähdet ja plotterimme häikäisevä loiste. Pian piti sytyttää myös Kärpän taskulamppu, jotta kompasseja näki lukea.
Yöllä tuulen suunta muuttui niin, että pystyimme nostamaan ison purjeen antamaan vetoapua väsymättömälle moottorillemme. Aamun valjetessa öisten valojen ympärille alkoi hahmottua laivojen muotoja, kun lähestyimme rannikon satamia. Eräs suurehko purjelaiva yritti rynnistää ohitsemme, mutta aliarvioi vikkelyytemme ja jäi pian kauas taakse (kuvassa Kärpän voitonriemuinen ilme tapauksen jälkeen). Laivan matkustajat tähyilivät kannelta hämmästyneinä suuntaamme, mikä tosin saatoi johtua myös veneemme toisella puolella käynnissä olleesta armeijan pelastusharjoituksesta.
Saavuttaessamme Cuxhavenin, joka oli ollut varasuunnitelmamme, muistelimme nousuveden huippuun olevan vielä neljä tuntia, joten arvelimme ehtivämme Brunsbütteliin ennen laskuveden alkua, mikäli nopeutemme ei hidastuisi merkittävästi. Yllätyimme iloisesti, kun tuulen suunta kääntyi ja pääsimme ensimmäistä kertaa sammuttamaan uskollisesti palvelleen moottorimme ja etenemään loppumatkan pelkkien purjeiden voimin. Meidän ei tarvinnut odottaa Brunsbüttelin sululla kauaakaan, kun pääsimme sisään, laskeuduimme yli metrin alemmas ja ajoimme satamaan, josta löysimme nopeasti veneelle paikan. Sinniteltyään koko 30-tuntisen matkan pelkkien kylmien välipalojen voimin nälkäinen miehistö lähti etsimään kaupungilta kunnon ravintolaa, ja sellaisen löysikin. Nyt käymme nukkumaan kylläisinä ja tyytyväisinä valmiina huomiseen matkaan kanavaa pitkin Kieliin.
