Siltoja, sulkuja ja suolavettä
Heräsimme tänä aamuna kello seitsemän Caramellen keinuessa leppoisasti hollantilaiskaupunki Leeuwardenin kanaalissa. Olimme jo illalla suunnitelleet aamun aikataulun valmiiksi mahdollistaaksemme nopean liikkellelähdön, joten askareet olivat kaikilla selkeinä mielessä: suihkuun, kauppaan, ja menoksi! Lämmin aamuaurinko haihdutti veneen kannelle tiivistyneen kosteuden ja miehistön ylimääräiset vaatekerrokset lipuessamme kaupungin halki kohti Dokkumia, Lauwersoogia ja Borkumin saarta. Kanaalissa etenimme moottorin voimin, mutta merellä toivoimme tuulen olevan sopiva purjeiden nostamiseen.
Matkan edetessä nostosillat aukenivat lähes poikkeuksetta juuri saavuttuamme paikalle, eikä ruuhkaakaan ollut, joten takapihat, pellot ja toinen toistaan erikoisemmat talot jäivät taa yhä uudestaan ja uudestaan. Matkanteko kuitenkin tyssäsi äkkiarvaamatta, kun Dokkumin ensimmäisen sillan vahti päätti yllättävän näläntunteen vuoksi lähteä tunnin lounastauolleen kaksi minuuttia etuajassa, joten silta sulkeutui pettymykseksemme aivan silmiemme edessä. Hyödynsimme tämän ajan tekemällä maukasta tonnikalasalaattia ja vaihtamalla pari sanaa muiden veneilijöiden kanssa.
Seuraavalla sillalla pääsimme osallistumaan paikalliseen perinteeseen ruokkimalla siltavahdin roikottamaa puukenkää pikkukolikoilla, ja parin sillan jälkeen sama toistui uudestaan. Siltojen lisäksi matkantekoa hidastivat kaksi sulkua, jotka lopulta laskivat meidät merenpinnan tasolle. Lauwersoogissa tajusimme kuitenkin, ettemme ehtisi Borkumiin ennen pilkkopimeää, joten päätimme jäädä yöksi Lauwersoogin satamaan ja lähteä huomenna liikkeelle vasta aamupäivällä, jotta laskuvesi vauhdittaisi matkaamme satamasta. Tavoitteenamme on purjehtia sekä huominen päivä että yö ja saapua nousuveden kyydissä joko Cuxhaveniin tai jopa Kielin kanavan alkupäähän.
