Oikaisu avomerelle
Keskiviikkona sääennuste näytti samanlaista keliä kuin tiistaina, navakkaa etelätuulta 8-10 m/s. Koska olimme menossa kohti Nynäshamnia, tiesi tuollainen etelätuuli jonkinmoista aallokkoa, sillä selkä on auki Puolaan asti. Lisäksi Gotlannin eteläpuolella tuuli lähenteli ennusteen mukaan 20 m/s, mikä antoi aallokolle lisäpotkua. Niinpä päätimme jatkaa matkaa saariston suojassa. Mutkainen saaristoväylä yhdistettynä myötätuuleen on kuitenkin hankala yhdistelmä, minkä takia matkanteko on paljon hitaampaa kuin ajo avotuulissa. Niinpä päätimme lähteä katsomaan, minkä korkuinen aallokko ulkoa löytyy. Rannikkoreitti on siinä mielessä mukava, että sisään ja ulos avomerelle pääsee monesta kohtaa.
Reittivalinta avomerelle osoittautui hyväksi. Caramellen leveä perä kantaa takaa ja sivusta tulevat isotkin aallot hyvin, ja koko 50 mailin avomeriosuudella emme saaneet yhtään vettä pärskeinä istumakaukaloon. Ajoittain aallokko oli 2-3 metristä ja sivumyötäisessä pinnasta sai pitää kiinni kaksin käsin, mutta vauhti oli sen mukaista- pitkiä pätkiä päälle 6 solmua, parhaimmissa surffeissa lähes 9 solmua.
Tuuli alkoi puuskissa yltyä iltaa kohti, joten oli hyvä päästä illan hämärtyessä Landsortin niemen kohdalla takaisin saariston suojiin. Olimme katsoneet merikortista vierasvenesatamapaikan Ankaruddenin pieneen satamaan, josta oli toiveissa saada myös sähköä elektroniikalle. Perille päästyämme löysimme vain viranomaislaiturin, jossa oli luotsin ja merivartioston veneitä. Laiturissa oli kuitenkin tyhjä paikka, johon kiinnityimme. Sähköä ei ollut tarjolla, mutta mukava oli kuunnella tukevassa laiturissa ulkona puuskissa 14 m/s puhaltavaa etelätuulta.
